Kolme kuukautta sitten

Tää on se päivä tasan kolme kuukautta sitte, ku heräs vahvat epäilyt Vanessan tiineydestä. Maha oli todella oudon näköinen ja iso, kaveri rupes kyselemää et ootko nyt aivan varma ettei se oo tiine ja onks se ollu kiimassa. Rupesin miettimään, että yhtään kiimaakaan en oo vajaan vuoden aikana huomannu. Seuraavana yönähän ei sit paljon nukuttukaa, päivällä tulis eläinlääkäri kattomaa ja kokeilemaa mikä on. Jännittäessä se yö meni mitä tohtori sanoo.
 Miljoonia ajatuksia ja kysymyksiä oli mielessä. Voiko tosiaan olla mahdollista, että Vane on kantavana? Mitäs sitten jos onkin? Mitä jos ei oo kantavana, vaan sairas muuten? Mitä sen jälkeen tapahtuu? Mitä jos tiine, miten varsa voi? Onkohan elossa? Viitaten siihen  miten oon Vanessaa ajanu ja ruokkinu, en ainakaan sinnepäinkään miten tiinettä tammaa pitäis. Mitä jos...., mitä jos...., näin sen yön vietin.

Tosiaan, siis tasan kolme kuukautta sitten heräs vahvat epäilykset tiineydestä ja siitä kymmenen päivää eteenpäin et varsa synty!!  Ihan käsittämätöntä miten äkkiä kaikki tapahtu, piti valmistautua varsan tuloon reilussa viikossa. Yleensähän se aika kuitenkin on sen vähintään 11 kuukautta... Niin kun aiemmin sanoin ettei Vanessaa hoidettu tiineysaikana "oppikirjan" mukaan, ei näyttänyt sitä eikä varsaa haittaavan. Pikemminkin tuntuu, että nykyaikan luetaan ehkä vähän liiaksikin sitä oppikirjaa kantavien tammojen kohdalla. Katotaa niitä lukuja ja numeroita sieltä, eikä tammaa itseään. Lopetetaan liikkuminen siihen päivään mikä määrätään, vaikka tamma voi hyvin ja liikkuisi mielellään vielä. Ja sitten taas ruokitaan niitä ihan yli lihaviksi. Enkä nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että edellisenä päivänä ennen varsomista pitäis joku hikilenkki käydä juoksemassa ja kourallinen vaan sapuskaa.. ;) Maalaisjärkeä tähänkin asiaa niin varmasti homma toimii!

Meillä siis kaikki hyvin, ponit voi loistavasti ja oon ikionnellinen miun pienestä Väinö pojasta! Sekä ylpeä Vanessasta mikä on hienosti nuoresta iästä huolimatta hoitanu varsaa. Tän kaiken kunniaks leivoin viinimarjapiirakan ja nyt meen herkuttelemaa sitä kera vanilijakastikkeen!

Namm! (Kuva kopioitu netistä)