Joulu oli, joulu meni

Noloa, 24 luukku jäi tekemättä...enkä aio sitä kyllä enää näin kolme päivää myöhässä tehäkkään kun ei mitään erikoista siihen ollu tulossakaan. Sorry! Tosiaan hiljasta pidellyt blogin puolella, on ollu nii hirveesti kaikkea muuta. Eikä oikeen oo mitää kuviakaan, ketä kiinnostaa kuvata tuolla syyskelissä!? Mut nyt aattelin teille muutamalla sanalla kertoa millainen oli miun jouluaatto!

Koska jouluaatto oli vapaapäivä, heräsin vasta kymmenen korvilla ja pistäydyin heti aamutuimaan suihkussa. Puolee päivää asti vaa lorvin, tietysti joulupukin kuumaa linjaa sekä muita lastenohjelmia toisella silmällä katsoen. Toisella olin arvattavasti facebookissa...viimenää ku saatii aikaseks lähettii Esan (armas rakkaimpani) kans pyörähtää kouvolassa (siis Uttiahan ei lasketa kouvolaks). Ja sen jälkee käytii keräämäs Vanelle kuusenoksia herkuteltavaks, samalla reissulla E heittikii miut tallille. Niin miunhan piti Vanessan kans lähtee "joulumaastoon", no joo lähinkin, oli poronsarvet ja kaikki :D. Mut tosi joulunen mieli tulikii ku sato melkei taivaantäydelt vettä! 

Mut tulipaha koettua sekii et kastuu lenkillä jouluaatton läpimäräks! Vanessa sai normi ruokien lisäks piparin puolikkaan,omenia,porkkanoita sekä niitä kuusenoksia jouluateriaks. Ja tietysti joulun punasen fleecetakin viel lenkin päätteeks niskaa. 

Kävästii viel hautuusmaalla viemäs kynttilöitä sit lähinkin kurvailee kiireesti Lemille, et ehtisin enne pukin tuloa. Iltahan siin vierähtikii saunoes, syödessä ja lahjoja avates. Aika kiltti olin ollu ku yhtää risuakaa en saanu, paitsi Elmeriltä mikä toi illan mittaa ulkonta tullessa koivuoksia turkissa mukaan.

Ja vielä pari kuvaa Lemin kotonta, Inkan blogista lainattuna;

Mitenkäs teidän joulu, oliko joulumieltä kelistä riippumatta? :)

Joulukalenterin luukku 22

Luukun 22 vuoro, enää pari yötä jouluun! Mutta joulufiilis tipotiessään tuon kurjan keväisen/sateisen kelin takia.. :(

Aattelin teille pikaisen kuulumis/jouluaaton ohjelma -päivityksen käydä tekees. Oon pirun väsyny ja joka puolelta kipee sekä viiden tunnin päästä ois jo herätys niin kovin pitkää juttua tuskin tulee..valivali :-)

Vanessan kans treenit taas käynnissä ja kovasti päästelee menemää jo lyhyitä pätkiä. Nyt taas toistaseks tiet on hyvässä kunnossa ajaa, toivottavasti pysyykii! 
 Aatosta sen verran, aattelin lähtee kaikkinee poronsarvinee sekä kulkusinee naurattamaa kyläläisiä Vanessan kans kärrylenkille... :D Jostainhan se joulumieli on saatava! Kuusenoksiakii on tarkotus käydä hakemas aattoyöks syötäväks ponille, Inkan leipoman piparin lisäks. Niin ja ostinhan mie sille pari isoa punasta jouluomenaakii! Ite päivällä suuntaan Lemille ja joulupäivän sit takas Uttii. Tapaninpäivänä ois tarkotus alottaa arki ja palata töihin.

Mistä revitte joulumieltä kun on tälläset kelit!!? Oisko pikkusen kiva jos heräis jouluaamun, ois muutama aste pakkasta ja satais lunta! :-))

Kiitos ja anteeksi tästä tylsästä kuvattomasta luukusta. Pahoittelen, nyt ei vaan jaksa...palataan aattona toivottavasti paremmissa merkeissä!

 

Joulukalenterin luukku 20

Hurja miten nopeaa aika menee, jo 20:nes päivä!! Kaksi luukkua enää jäljellä tän jälkeen miun blogin puolella...ja just ku oikei kerkesin innostua tästä. ;) Tosiaan tänään on vuorossa Erja Mattilan, Vanessan kasvattajan kertomus ponin varsa ajasta. Kaikki kuvat joissa ei oo kuvatekstiä on saatu Erjalta.

Iso kiitos vielä Erjalle tekstistä ja kuvista! :-)

"Vanessa syntyi kesäkuun alussa, ulos kuten meillä kesällä varsat tapaa syntyä. Ilo oli suuri, kun näimme varsan olevan tamma. Onhan tamman avulla aina todennäköisempää saada suku jatkumaan.  

Vanessa vietti ensimmäisen kesänsä suurelta osaltaan Ruotsissa isänsä Guminon kotipaikassa. Vera astutettiin jälleen Guminolla ja siksi Ruotsiin oli matkustettava. Matka kuorma-autossa emän kanssa sujui hyvin, tilaa oli paljon ja siellä pääsi hyvin makaamaan ja käymään syömässä.
 

 

Ruotsissa tammoja ja muita varsoja oli iso lauma ja siellä oppi jo hyvin laumakäyttäytymistä. Omalta tallilta oli mukana myös tamma Ljungens Razzia ja sen varsa Rianna Wee. Riannasta tulikin Vanessa paras kaveri puolitoistavuotis- syksyyn saakka, jolloin Rianna muutti pois.
 
Kotonakin poneja oli iso lauma, eri-ikäisiä ja -värisiä tammoja. Oriit olivat omassa laumassaan. Samanikäisiä varsoja meillä oli Riannan lisäksi ori Marley ”Martti” Wee, joka muutti Ypäjälle vieroitusvaiheessa sekä tamma Leona Wee, joka taas muutti emänsä kanssa pois jo pienenä.
 

  
Vanessa eli normaalia pikkuponin elämää ja totutteli elämän uusiin asioihin, kuten talutukseen, seisomiseen kiinnitettynä, jalkojen nosteluun jne. Sen kanssa ei ollut ikinä mitään ongelmia; normaali, sosiaalinen, reipas russponi. Vanessan erikoisuus oli se, että se oli kova juttelemaan. Ihan pikkuvarsana jo, kun sille huuteli jotain, niin se vastasi aina hirnumalla. 1-vuotiaana kesällä Vanessa oli Veran kanssa samalla pikkulohkolla. Veran piti varsoa minä päivänä hyvänsä ja otettiin se erilleen muista tammoista. Joku seuralainen sille haluttiin ja oma tytär pääsi seuraneidiksi. Aamulla mennessäni pihalle ei kumpikaan ollut aitauksessa ja kevyt väliaikaisaitaus oli osin kaatunut. Arvasin, että no nyt on Veralle varmasti varsa syntynyt. Siinä niitä huutelin ja sitten kuulinkin ääniä viereisestä pikkumetsiköstä ja menin sinne. Ja kappas, siellä minua vastaan katsoi musta tähtipäinen varsa eli Vanessan pikkuveli Vittorio oli syntynyt! Vera antoi hyvin kiinni ja sain lauman talliin. Todennäköisesti pikkuvarsa oli hoiperrellut aidan läpi ja muut sitten lähteneet perässä. 

 
Myöhemmässä vaiheessa opeteltiin sitten varusteidenkin käyttöä; loimet, suitset, valjaat jne. Vuotiaana syksyllä kävimme näyttelyssä Sipoossa. Valmistauduttu oli hyvin vähän koska laidunkausi oli vielä meneillään eikä Vanessa nauttinut siitä touhusta yhtään – kuten ei emänsäkään. Tuloksena oli II-palkinto ja arvostelusta muistan ”pitkät korvat”  - mitkä sillä kyllä onkin.
 

Kuva kopioitu sukupostista

Lauran kanssa opetettiin se ajolle 2-vuotiskeväänä. Se oli hyvin oppivainen ja reipas menemään. Ei tarvinnut käskeä, kun sillä oli omaa eteenpäinpyrkimystä. 2-vuotiaana kesäkuussa se meni laitumelle ja ajaminen jäi vähäksi aikaa, kun tiet tulivat niin koviksi. Ja se, mitä laitumella kesäkuun lopussa tapahtui, onkin sitten jäänyt historiaan. Siitä lisää myöhemmin. Heinäkuun lopulla 2012 Vanessa matkasi kyydissämme Mikkelin Kuninkuusraveihin ja lähti sieltä uuteen kotiinsa Iran ja Inkan luokse. 
 

Ensimmäinen kuva meiltä

Vanessan kanssa oltiin alusta alkaen vähän epävarmoja, että myydäänkö se vai ei. Tammoja on kuitenkin jo niin monta eikä kilpailutoimintaa enää ole niin hyvän ostajan löydyttyä päätös ei ollut vaikea. Loppuvaiheessa siitä oltiin kiinnostuneita jopa Ruotsissa! 

Palataan vielä siihen, mitä jäi historiaan. Jaris Ess, joka oli maailman kiltein ja rauhallisin ori, oli karannut tarhastaan (ilmeisesti toisen oriin astumispuuhat saivat sen hermostumaan) ja mennyt tammalaitumelle. Yksi tammoista oli kiimassa ja sille annettiinkin ns. aborttipiikki. Meillä ei ollut minkäänlaista edes aavistusta, että ori olisi astunut myös Vanessan – jos olisi ollut, sille olisi annettu sama piikki. Joten tulos nähtiin sitten toukokuun lopussa, kun Vanessa uudessa kodissaan varsoi! Tämä nyt ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen vahinkovarsa, näin vaan voi käydä kun tammoja ja oreja asuu samassa pihapiirissä. Harmittavinta oli tietysti se, että Vanessan treenikausi katkesi mutta ei onneksi kovin pitkäksi aikaa. Pääasia, että tamma ja varsa olivat molemmat terveitä ja hyvinvoivia.

Jaris Ess (Kuva kopioitu sukupostista)

Vanessa ja Väinö

 Muutama sana Vanessan vanhemmista:

Vanessan emä Vera voitti aikoinaan Suomen Mestaruuden ja Poniruhtinuuden. Niin, Poniruhtinuuden vaikka kyseessä oli tamma. Tuolloin ajettiin vain Poniruhtinuudesta ja kyseessä oli avoin ryhmäajo, jossa olivat kaikki ponit samassa lähdössä ja voittajasta tuli Poniruhtinas. Voittipa Vera myös samoissa poniraveissa Solvallassa kaksi lähtöä ja oli Elitloppetissa todellinen yllätyskakkonen, maalikameran kuvassa voittajalle hävinneenä. Vera tsemppasi aina tosissaan ja olisi vielä vauhdeissaan kehittynyt, mutta halusimme siirtää sen kohtalaisen nuorena siitokseen.
Isä Gumino voitti urallaan kaiken mahdollisen. Se on jäänyt historiaan voittamalla Ruotsin Mestaruuden neljästi peräkkäin. Lisäksi se voitti Montén Ruotsin Mestaruuden myös neljä kertaa sekä kerran Suomen kärry- ja montén Suomen Mestaruuden. Gumino pitää vieläkin hallussaan ponien maailmanennätystä, 1.36,1a. Luonteeltaan Gumino oli kotioloissa kiltti nallekarhu, mutta radalla periksi antamaton tiikeri. Veralla on hyvin samanlaiset luonteenpiirteet.

Toivotan kaikilla poniraviharrastajille mukavaa joulua ja menestystä vuodelle 2014! Etenkin tietenkin Vanessalle :)"

Joulukalenterin luukku 18

Vuorossa luukku 18, se sisältää valokuvakilpailun viisi parasta kuvaa ja voittajan julkistamisen.

Palkinnoksi lähtee kuvanmukainen riimu voittajan itse valitsemansa koon ja värin mukaan. 

Iso kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajalle! :) 

Koska viiden parhaan ja etenkin voittaja kuvan valitseminen oli vaikea tehtävä haluttiin antaa muutamalle kuvalle erikoismaininnat. Tässä alkuun ne kuvat; eivät ole missään järjestyksessä

Taijan

Kiia-Sofian

Mirkan

Eerikan

Merikan

 Ja sitten itse asiaan, tässä tulee viisi parasta kuvaa; nämäkään ei järjestyksessä

Hannan / http://pienirussponi.blogspot.fi/

Riikan

Helenan / http://beehappyc8.blogspot.fi/

Merikan / http://tolttiajapukkilaukkaa.blogspot.fi/

Ja voittaja on..........

Janikan / http://raviaskeleet.blogspot.fi/

Tämä kuva valikoitui voittajaksi, koska kilpailun aihe "talvi" tulee erittäin hyvin näkyville tässä kuvassa. Luminen maisema + hiihtoratsastus, mikäs sen talvisempaa voi olla. :-)
Onnea vielä Janikalle! (Laittelen pikapuoliin viestiä)

Mitäs ootte mieltä tälläsistä kilpailuista, kommenttia tulemaan. :)

Joulukalenterin luukku 17 + arvonnan mainostus

17:sta luukku löytyy Inkan blogista, luukusta paljastui Undan "tarina".

Team karvakorvissa arvotaan, palkintona on Magic Brush -harja. Käykäähän osallistumassa!

Sekä

Muistakaas myös Inkan arvonta, palkinnoksi hevosaiheinen seinäkalenteri!

Joulukalenterin luukku 16

Eilisestä luukusta löytyy meijen toisenlaiset nelijalkaset karvakorvat, käykääpä vilkasees Inkan blogista. Mutta tänään on vuorossa siis luukku numero 16, äänessä blogin päätähti itse Vanessa. Muistakaa luukusta 14:sta paljastunut kilpailu. Vielä pari päivää aikaa osallistua!

"Hirrrrnahdus hei kaikille, täällä Vanessa. Tarkemmin Vanessa Wee, mutta voitte kutsua pelkällä etunimellä. Ajattelin tulla ihan itse kertomaan mitä minulle kuuluu, koska Iran juttujahan ei kannata aina uskoa...kerrankin lupasi ajon jälkeen porkkanaa, mutta ei, ei yhen ainuttakaan palasta tippunut. Mukamas unohti..

 Mutta asiaan; Asun kolmi asuntoisessa rivitalossa ulkokarsinoiksikin ne sitä kutsuu, toinen pääty. Seinä naapuri on välillä ärsyttävä, mutta muuten menettelee. Olen viihtynyt. Tarhakaveritkin on ihan kivoja jos pysyvät tarpeeksi kaukana minusta(, huoh miehet)... Tosiaan koska hukkasin yhden kengistäni, enkä todellakaan muista minne ja siinä sivussa sitten muista kengistä seitsemän hokkia niin jouduin kävelemään Iran kanssa pitkin kylänraittia narun päässä! Siis ilman kärryjä! No myönnetään olihan se ihan kivaakin, varsinkin ne metsäreissut. 

 Mielelläni olisin kuitenkin viihtynyt ilman kenkiä, meillä olikin hieman kengittäjän kanssa erimielisyyksiä siitä, laitetaanko kenkiä vai ei. Vaikka kuinka yritin pistää vastaan, silti nyt kävelen kengät jalassa. Mutta okei, kengät hokkien kanssa on kyllä tämän hetkisillä keliolosuhteilla aivan välttämättömät sillä lentäisin heti ulos astuessani kuitenkin ilman niitä rähmälleni. Ja toiseksi olen päässyt taas kohottamaan kuntoani kärryjen eteen, voi mitenkä nautin siitä. Ne liikakilot, ne pysyvät poissa tuolla liikunta muodolla. Jos saisin päättää juoksisin täysiä koko matkan, mutta ohjaksilta toppuutellaa...typerä Ira.

Kohta on jo joulukin, mitään suurempia lahjatoiveita minulla ei ollut...herkkuja tietysti jos vähän sais. Porkkanaa, muutama omena, kuusen oksatkin ois kivoja, niin tietysti joulupiparikin maistus sekä erityisesti leivänpalaset. Pari sokeripalaakaan ei olis pahitteeks, saahan jouluna vähän herkutella. Hauskaa joulun odotusta sinne, muistakaa hemmotella poniystäviänne!

Raikkain terveisin; Vanessa, Vanessa Wee."

Joulukalenterin luukku 14

Eiliseen luukkuun pääset kätevästi tästä. Tänään avautuu luukku numero 14 ja se sisältää..........

 ....valokuvakilpailun!

Eli ideahan on se, että laitatte sähköpostiini valitsemanne valokuvat ja myö Inkan kans sieltä sitten valkataan viisi parasta, mitkä julkasen täällä. Koska ulkona ei hyvältä näytä sään vuoksi, toivon kuvien olevan talvisia. Myös muutkin kuin lukijat saavat osallistua! Ja nimensä mukaisesti tämähän on kilpailu, joten kaikista parhain (1) kuva palkitaan. Montaa päivää aikaa kilpailuun osallistumiseen ei valitettavasti ole, kuvia saa lähettää ensi torstaihin asti eli 18.12 klo.20 saakka.  Nyt töpinäksi! 

 Kerrataanpa vielä;

1. Kilpailun aiheena talvi (eli ei pakosti tarvitse olla hevoskuvakaan), ei tarvitse olla lukijana.

2. Lähetä (max.3 kuvaa/henkilö) haluamasi kuva(t) sähköpostiini 18.13 klo.20 mennessä

pienetsuuretponit@luukku.com

3.Laita aiheeksi "valokuvakilpailu"

4.Voittaja kuva saa pienen yllätyspalkinnon, häneen otan yhteyttä sähköpostilla kilpailun päätyttyä.

Jos jokin asia jäi epäselväksi, otathan yhteyttä.

Huom.tässä kilpaulussa ratkaisee se mitä siinä kuvassa näkyy, ei niinkään laatu ym. tarkat jutut ;)

Joulukalenterin luukku 12

Eilisen luukun löydätte taas täältä, tänään jatketaan vähän samantaipaisissa merkeissä. Nimittäin luukusta 12 paljastuu menestyneen poniohjastajan Laura Mattilan kertomus hevosteluistaan. :-) Suuri kiitos vielä Lauralle tästä!

Olen hevosten kanssa ollut jo lapsesta asti tekemisissä, koska äitini on mm. työskennellyt hevosenhoitajana ja hänellä on ollut omia hevosia. Olin myös mukana Vermon ravinuorissa ja siellä tutustuin paremmin poneihin. Ensimmäisen oman ponini Electric Herman:in sain elokuussa 2000 ja syksymmällä kävin ponikorttikurssin sen kanssa Vermossa. Ensimmäinen startti tapahtui keväällä 2001 Vermossa Hessun kanssa, mitään mainittavaa menestystä ei tullut, mutta siitä se kipinä syttyi. Ensimmäinen yhteinen voitto tuli reilun vuoden jälkeen Teivossa ja myöhemmin syksyllä voitettiin siellä "keulaan ja kukat"-taktiikalla Poni-Kriterium.

Mukavinta ponien kanssa oli nähdä niiden kehitys, meillä oli paljon varsana ostettuja poneja, jotka kehittyivät välillä vähän hitaammin ja sitten yht'äkkiä suurin harppauksin eteenpäin. Etenkin russit vaativat paljon työtä. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt tietenkin Dorindah:n hienot voitot Ponikuninkuusraveissa Kouvolassa v. 2012. Lisäksi monet muut suurkilpailuvoitot ja Ruotsin reissut, oli myös hienoa tutustua uusiin ihmisiin lajin parissa.

Viimeisen ponistartin ajoin reilu vuosi sitten ja se päättyi voittoon Linda Pitkäsen Smedens Honey B:n kanssa. Sen jälkeen en ole juurikaan käynyt ponin kärryillä, meillä on tällä hetkellä vaan siitostammoja. Yhtä omaa hevosta harrastemielessä treenaan ja olen sillä itse ajanut myös kilpaa. Treenaaminen on ollut aika pitkälti samanlaista (vetoja pari kertaa viikossa), tosin hevosten kanssa saa olla hieman varovaisempi, koska ponit nyt ei yleensä itsestään kaikkea anna ;) Kilpailuissa vauhti on selvästi kovempaa ja reaktiokykyä vaaditaan. Ponipuolelta ehkä kaikkein tärkein oppi on sääntötuntemus ja on helppo jatkaa hevosten parissa kun osaa jo mm. volttaamisen.

Seurailen tällä hetkellä satunnaisesti poniraviurheilua ja on ollut hieno huomata, että mukaan on tullut paljon uusia harrastajia. Haluan toivottaa Hyvää Joulua ja paljon tsemppiä kaikille hevosihmisille vuoteen 2014!

- Laura Mattila

Joulukalenterin luukku 10

Hei vain!, Inkan blogista löytyy joulukalenterin kaksi viimeistä luukkua. Ite oon ollu viimeiset pari päivää niin kiireinen ettei ollu missää välissä aikaa istahtaa koneelle blogiin kirjottamaan..tälläsiä päiviä varten toki ois voinu tehä luukkuja jo valmiiks varastoon, mut onneks toimii näinkin ku yhteinen joulukalenterihan tää on! 

Mut nyt tämän päivän luukkuun; sieltä paljastuu niinkin typerä erikoinen aihe kuin työajat..


Miun työajathan on 5.30-8.30 ja 15.30-18.30 toki vaihtelee päivittäi, mut noin suurpiirteisesti.
Mietin noita työaikojen hyöty-/haittapuolia; Ensin aamuheräämisistä..., no kesällähän se on ihan kiva. Aurinkokin paistaa jo siihen aikaa ja linnut laulaa. Mut sitte talvella....ens joutuu herämää niin aikasee et suurinosa ihmisist nukkuu vielä ja on ihan pilkkopimeetä, lämpimän peiton alle jäis varmasti kaikki paljon mielummin! Koira haukottelee ja kääntää kylkeä, parhaimmas tapaukses mönkii siun paikalle peiton alle nukkumaa ja nauraa räkäsesti päälle ku joudut lähtemää siihe aikaa töihi. Sit pakkaat sata kerrosta päälle ettet jäädy, no jäädyt kuitenkin ku kävelet pihalle. Huomaat et on satanu metri lunta, auto pitäis putsata ja teitä ei oo aurattu. Viimenää ku oot saanu auton kaivettua kinosten sisältä, kello on jo niin paljo et myöhästyt ihan varmasti töistä. (Eli seuraavan aamuna joudut _varmuuden vuoks_ heräämää vielä aikasemmin!) Sen jälkeen lähet kiitämään puoliks jäätyneellä autollas läpi nietosten ja koittamaan onnea pääsetkö perille asti. Niin ja saat ajaa melkein 20km (työmatkan pituus n.25km) enneku auto lämpenee sisältä. Koska en todellakaa oo mikää aamuvirkku uskotte varmaan kuinka helppoja nää talviaamut miulle on.. ;)

Kyl tällläset ihkujen takii heräis vaik viel vähä aikasemmi.. ;)

Toisaalta kuin kivaa sitte yheksän aikaa aamul ajella töistä kotiin ku muut vasta menee. Ite saa käyttää hyödyks koko ajan ku ulkona on valosaa, liikuttaa ponia, käyä lenkillä, yms. Mutta läheppä taas iltapäivällä takas ajamaa töihi, ei sekään aina hauskaa oo. Välillä toivoisin et ois sellases paikas töissä, mis oltais se 8h paikalla ja se siitä. Meet kaheksaa aamulla ja pääset neljältä pois, ei tarvii ajaa kahta kertaa ees taas ja jäis monta tuntia putkee enemmin vapaa-aikaa ilman et tarvii vahtia kelloa millo täytyy lähtee takas.
Hyviä puolia näissä miun työajoissa taas on se ettei siel mee ku se muutama tunti, ei tarvii aatella töihin lähtiessä et kaheksan tuntia vielä sit pääsee kotii, vaan muutaman tunnin käy pyörähtää paikalla. Ja toki koirankin kannalta tälläset työajat varmasti mielekkäämpiä kun se vähintää 8h putkee.

Nyt kysynkin teiltä, minkälaisia työ-/kouluaikoija teillä on? Mitä hyvää tai huonoa niissä näette?
  
Tällee illalla ku kattoo kelloa ja se näyttää 00.00, toivois niiiiin et aamul sais nukkua vaik seittemään...

Liebster-blog

Liebster tarkoittaa rakastettu, rakkain tai suosikki. Liebster-palkinnon avulla on tarkoitus saada huomiota myös niille blogeille joilla on alle 200 lukijaa. Kun teet Liebster-blog postausta, muista kertoa mitä itse Liebster tarkoittaa ja tietenkin ohjeet, jotka olen tuohon alemmas laittanut.

Tästä ansaitsee kiitoksen Zenita Dar & co. -bolgin kirjoittaja Marjukka, suuri kiitos! :)

 Ohjeet:     

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin

Miun listalle pääsevät; 

1. Kolmen Kopla - Blogi kertoo pääsääntöisesti ravishettiksestä sekä ratsusta, new forest ponista. 

2. Make Dreams Come True - Undan vuokraajan blogi, eli paljon postauksia ponista. 

3. Ravirussi Nelson Wee eli Nisse - Kertoo 7-vuotiaasta ravirussista. 

4. Pejnarve Rom - Täältä myöskin löytyy russraviponi.

5. Kaksi niin erilaista - Ja täältäkin löytyy 3-vuotias raviponin uraa alotteleva russi. 

Ps.Muistakaa käydä katsomassa luukku seitsemän tänään Inkan blogista!

Joulukalenterin kuudes luukku

  Tididii, ei oo varmaan vaikeaa arvata mitä tämän päivän luukusta paljastuu... Aattelin jotain itsenäisyyspäivää liittyvää tehä ja päädyin tekemää pienen esittelyn hevosesta sodassa.

		HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE! Pakoilaisia Pyhäjärveltä. " Minun  synnyin kodissani Soinissa oli kaksi hyvää hevosta ja pieni varsa, kun meille tuli kortti, että on luovutettava talosta yksi hevonen valjaineen kärryineen päivineen puolustusvoiman käyttöön. Isävainajani lähti viemään itkusilmin omaa kasvattiaan. Se oli meille lapsillekkin raskasta, vaikka se oli eläin, kyllä siitä hiljasuus syntyi, kun hevonen kotipihasta lähti tuntemattomalle taipaleelle ja sinne sen kohtalo määräsi kaatuneen kuin sotilaankin." (SKS KPA HS 2: Mattila. 1975.) "Hevosten mukana kulki etulinjoille ruokaa, ammuksia ja postia ja sieltä takaisin kaatuneita ja haavoittuneita." " Suomalainen sotilas tunsi suoranaista aseveljeyttä mukanaan olleita hevosia kohtaan. Hevosia pidettiin tavallaan sodan sijaiskärsijöinä. Niistä pidettiin mahdollisimman hyvää huolta. Suomenhevonen osoittautui hyvin luotettavaksi ja kestäväksi myös sodan ajan olosuhteissa. Suomenhevonen ja samalla sotahevonen saikin 1990-luvun lopulla oman muistomerkkinsä kiitollisuuden osoituksena sodissamme tehdyistä suurista palveluksista"  "Suomalaisista sotilaista suurin osa piti hyvää huolta hevosista. He jaloittelivat niitäkovilla pakkasilla öisin, ettei niille tullut liian kylmä. He hankkivat niille heinää ja rehua joskus oman henkensä vaarantaen, syöttivät niille leipänsä ja jopa kuorivat perunat mahdollisimman paksusti, jotta hoidokille jäisi kuorissa enemmän syötävää. Sen lisäksi, että hevonen oli erittäin tarpeellinen kuljetustehtävissä se oli myös ystävä ja kiintymyksen ja ylpeyden kohde." (Stewen 1997,10.) "Yleensä hevoset säilyttivät hermonsa, mutta miehet eivät ja siksi ne puskivat pelkoa ja jännitystä usein hevoseen, jossa varmasti ei ollut vikaa." SKS KRA HS 4: Salminen. 1975. " Hevosten merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen." "Normaali hevonen pystyi äkkiä reagoimaan, oli sen oppinut, kun piti mennä nopeasti metsään suojaan avonaiselta maantieltä viholliskoneen äänen kuuluessa." SKS KRA HS 4: Salminen. 1975. "Eläin vaistosi, että taasen oli lähtö edessä. Setä kertoi; Mustan silmistä vuoti vesi virtanaan, se itki. Ja vedet ne tuli minunkin silmistäni, lisäsi setä lopuksi"  SKS KRA HS 1:Kankaanpää  1975. Kuvat ja tekstit eivät välttämättä liity millään tavalla toisiinsa.  Kuvat; SA-kuva arkisto http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneofin# Tekstit;  http://www.hevostietokeskus.fi/uploads/files/Artikkeli1.pdf Mitäs tykkäsitte?