Joulukalenterin kuudes luukku

  Tididii, ei oo varmaan vaikeaa arvata mitä tämän päivän luukusta paljastuu... Aattelin jotain itsenäisyyspäivää liittyvää tehä ja päädyin tekemää pienen esittelyn hevosesta sodassa.

		HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE! Pakoilaisia Pyhäjärveltä. " Minun  synnyin kodissani Soinissa oli kaksi hyvää hevosta ja pieni varsa, kun meille tuli kortti, että on luovutettava talosta yksi hevonen valjaineen kärryineen päivineen puolustusvoiman käyttöön. Isävainajani lähti viemään itkusilmin omaa kasvattiaan. Se oli meille lapsillekkin raskasta, vaikka se oli eläin, kyllä siitä hiljasuus syntyi, kun hevonen kotipihasta lähti tuntemattomalle taipaleelle ja sinne sen kohtalo määräsi kaatuneen kuin sotilaankin." (SKS KPA HS 2: Mattila. 1975.) "Hevosten mukana kulki etulinjoille ruokaa, ammuksia ja postia ja sieltä takaisin kaatuneita ja haavoittuneita." " Suomalainen sotilas tunsi suoranaista aseveljeyttä mukanaan olleita hevosia kohtaan. Hevosia pidettiin tavallaan sodan sijaiskärsijöinä. Niistä pidettiin mahdollisimman hyvää huolta. Suomenhevonen osoittautui hyvin luotettavaksi ja kestäväksi myös sodan ajan olosuhteissa. Suomenhevonen ja samalla sotahevonen saikin 1990-luvun lopulla oman muistomerkkinsä kiitollisuuden osoituksena sodissamme tehdyistä suurista palveluksista"  "Suomalaisista sotilaista suurin osa piti hyvää huolta hevosista. He jaloittelivat niitäkovilla pakkasilla öisin, ettei niille tullut liian kylmä. He hankkivat niille heinää ja rehua joskus oman henkensä vaarantaen, syöttivät niille leipänsä ja jopa kuorivat perunat mahdollisimman paksusti, jotta hoidokille jäisi kuorissa enemmän syötävää. Sen lisäksi, että hevonen oli erittäin tarpeellinen kuljetustehtävissä se oli myös ystävä ja kiintymyksen ja ylpeyden kohde." (Stewen 1997,10.) "Yleensä hevoset säilyttivät hermonsa, mutta miehet eivät ja siksi ne puskivat pelkoa ja jännitystä usein hevoseen, jossa varmasti ei ollut vikaa." SKS KRA HS 4: Salminen. 1975. " Hevosten merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen." "Normaali hevonen pystyi äkkiä reagoimaan, oli sen oppinut, kun piti mennä nopeasti metsään suojaan avonaiselta maantieltä viholliskoneen äänen kuuluessa." SKS KRA HS 4: Salminen. 1975. "Eläin vaistosi, että taasen oli lähtö edessä. Setä kertoi; Mustan silmistä vuoti vesi virtanaan, se itki. Ja vedet ne tuli minunkin silmistäni, lisäsi setä lopuksi"  SKS KRA HS 1:Kankaanpää  1975. Kuvat ja tekstit eivät välttämättä liity millään tavalla toisiinsa.  Kuvat; SA-kuva arkisto http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneofin# Tekstit;  http://www.hevostietokeskus.fi/uploads/files/Artikkeli1.pdf Mitäs tykkäsitte?