Joulukalenterin luukku 20

Hurja miten nopeaa aika menee, jo 20:nes päivä!! Kaksi luukkua enää jäljellä tän jälkeen miun blogin puolella...ja just ku oikei kerkesin innostua tästä. ;) Tosiaan tänään on vuorossa Erja Mattilan, Vanessan kasvattajan kertomus ponin varsa ajasta. Kaikki kuvat joissa ei oo kuvatekstiä on saatu Erjalta.

Iso kiitos vielä Erjalle tekstistä ja kuvista! :-)

"Vanessa syntyi kesäkuun alussa, ulos kuten meillä kesällä varsat tapaa syntyä. Ilo oli suuri, kun näimme varsan olevan tamma. Onhan tamman avulla aina todennäköisempää saada suku jatkumaan.  

Vanessa vietti ensimmäisen kesänsä suurelta osaltaan Ruotsissa isänsä Guminon kotipaikassa. Vera astutettiin jälleen Guminolla ja siksi Ruotsiin oli matkustettava. Matka kuorma-autossa emän kanssa sujui hyvin, tilaa oli paljon ja siellä pääsi hyvin makaamaan ja käymään syömässä.
 

 

Ruotsissa tammoja ja muita varsoja oli iso lauma ja siellä oppi jo hyvin laumakäyttäytymistä. Omalta tallilta oli mukana myös tamma Ljungens Razzia ja sen varsa Rianna Wee. Riannasta tulikin Vanessa paras kaveri puolitoistavuotis- syksyyn saakka, jolloin Rianna muutti pois.
 
Kotonakin poneja oli iso lauma, eri-ikäisiä ja -värisiä tammoja. Oriit olivat omassa laumassaan. Samanikäisiä varsoja meillä oli Riannan lisäksi ori Marley ”Martti” Wee, joka muutti Ypäjälle vieroitusvaiheessa sekä tamma Leona Wee, joka taas muutti emänsä kanssa pois jo pienenä.
 

  
Vanessa eli normaalia pikkuponin elämää ja totutteli elämän uusiin asioihin, kuten talutukseen, seisomiseen kiinnitettynä, jalkojen nosteluun jne. Sen kanssa ei ollut ikinä mitään ongelmia; normaali, sosiaalinen, reipas russponi. Vanessan erikoisuus oli se, että se oli kova juttelemaan. Ihan pikkuvarsana jo, kun sille huuteli jotain, niin se vastasi aina hirnumalla. 1-vuotiaana kesällä Vanessa oli Veran kanssa samalla pikkulohkolla. Veran piti varsoa minä päivänä hyvänsä ja otettiin se erilleen muista tammoista. Joku seuralainen sille haluttiin ja oma tytär pääsi seuraneidiksi. Aamulla mennessäni pihalle ei kumpikaan ollut aitauksessa ja kevyt väliaikaisaitaus oli osin kaatunut. Arvasin, että no nyt on Veralle varmasti varsa syntynyt. Siinä niitä huutelin ja sitten kuulinkin ääniä viereisestä pikkumetsiköstä ja menin sinne. Ja kappas, siellä minua vastaan katsoi musta tähtipäinen varsa eli Vanessan pikkuveli Vittorio oli syntynyt! Vera antoi hyvin kiinni ja sain lauman talliin. Todennäköisesti pikkuvarsa oli hoiperrellut aidan läpi ja muut sitten lähteneet perässä. 

 
Myöhemmässä vaiheessa opeteltiin sitten varusteidenkin käyttöä; loimet, suitset, valjaat jne. Vuotiaana syksyllä kävimme näyttelyssä Sipoossa. Valmistauduttu oli hyvin vähän koska laidunkausi oli vielä meneillään eikä Vanessa nauttinut siitä touhusta yhtään – kuten ei emänsäkään. Tuloksena oli II-palkinto ja arvostelusta muistan ”pitkät korvat”  - mitkä sillä kyllä onkin.
 

Kuva kopioitu sukupostista

Lauran kanssa opetettiin se ajolle 2-vuotiskeväänä. Se oli hyvin oppivainen ja reipas menemään. Ei tarvinnut käskeä, kun sillä oli omaa eteenpäinpyrkimystä. 2-vuotiaana kesäkuussa se meni laitumelle ja ajaminen jäi vähäksi aikaa, kun tiet tulivat niin koviksi. Ja se, mitä laitumella kesäkuun lopussa tapahtui, onkin sitten jäänyt historiaan. Siitä lisää myöhemmin. Heinäkuun lopulla 2012 Vanessa matkasi kyydissämme Mikkelin Kuninkuusraveihin ja lähti sieltä uuteen kotiinsa Iran ja Inkan luokse. 
 

Ensimmäinen kuva meiltä

Vanessan kanssa oltiin alusta alkaen vähän epävarmoja, että myydäänkö se vai ei. Tammoja on kuitenkin jo niin monta eikä kilpailutoimintaa enää ole niin hyvän ostajan löydyttyä päätös ei ollut vaikea. Loppuvaiheessa siitä oltiin kiinnostuneita jopa Ruotsissa! 

Palataan vielä siihen, mitä jäi historiaan. Jaris Ess, joka oli maailman kiltein ja rauhallisin ori, oli karannut tarhastaan (ilmeisesti toisen oriin astumispuuhat saivat sen hermostumaan) ja mennyt tammalaitumelle. Yksi tammoista oli kiimassa ja sille annettiinkin ns. aborttipiikki. Meillä ei ollut minkäänlaista edes aavistusta, että ori olisi astunut myös Vanessan – jos olisi ollut, sille olisi annettu sama piikki. Joten tulos nähtiin sitten toukokuun lopussa, kun Vanessa uudessa kodissaan varsoi! Tämä nyt ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen vahinkovarsa, näin vaan voi käydä kun tammoja ja oreja asuu samassa pihapiirissä. Harmittavinta oli tietysti se, että Vanessan treenikausi katkesi mutta ei onneksi kovin pitkäksi aikaa. Pääasia, että tamma ja varsa olivat molemmat terveitä ja hyvinvoivia.

Jaris Ess (Kuva kopioitu sukupostista)

Vanessa ja Väinö

 Muutama sana Vanessan vanhemmista:

Vanessan emä Vera voitti aikoinaan Suomen Mestaruuden ja Poniruhtinuuden. Niin, Poniruhtinuuden vaikka kyseessä oli tamma. Tuolloin ajettiin vain Poniruhtinuudesta ja kyseessä oli avoin ryhmäajo, jossa olivat kaikki ponit samassa lähdössä ja voittajasta tuli Poniruhtinas. Voittipa Vera myös samoissa poniraveissa Solvallassa kaksi lähtöä ja oli Elitloppetissa todellinen yllätyskakkonen, maalikameran kuvassa voittajalle hävinneenä. Vera tsemppasi aina tosissaan ja olisi vielä vauhdeissaan kehittynyt, mutta halusimme siirtää sen kohtalaisen nuorena siitokseen.
Isä Gumino voitti urallaan kaiken mahdollisen. Se on jäänyt historiaan voittamalla Ruotsin Mestaruuden neljästi peräkkäin. Lisäksi se voitti Montén Ruotsin Mestaruuden myös neljä kertaa sekä kerran Suomen kärry- ja montén Suomen Mestaruuden. Gumino pitää vieläkin hallussaan ponien maailmanennätystä, 1.36,1a. Luonteeltaan Gumino oli kotioloissa kiltti nallekarhu, mutta radalla periksi antamaton tiikeri. Veralla on hyvin samanlaiset luonteenpiirteet.

Toivotan kaikilla poniraviharrastajille mukavaa joulua ja menestystä vuodelle 2014! Etenkin tietenkin Vanessalle :)"